Taru Reinikainen Työelämän ja koulutuksen asiantuntija

Pienten puolella

  • Pienten puolella

Yhteiskuntamme muuttuu kovaa vauhtia palveluyhteiskunnaksi, jossa kaikki mahdollinen on saatavilla ja hoidettavissa ympäri vuorokauden. Kehitystä tuskin pystymme estämään, joudumme siis sopeutumaan. Erityistä hankaluutta kehitys aiheuttaa lapsiperheissä. Työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen kysymykset nousevat entistä merkittävimmiksi.

Nyt jo moni vanhempi kokee, ettei esimerkiksi vuorotyössä olevien äitien ja isien anneta käyttää heille mahdollistettuja työaikajoustoja. Aika usein asiaa perustellaan, ettei tarvittavia järjestelyitä ole mahdollista toteuttaa. Työssäni näen ongelman useimmiten olevan haluttomuus miettiä järjestelyitä.

Siirryttäessä yhä enemmän 24/7 yhteiskuntaan, on tällä suora vaikutus lasten vuorohoitotarpeen merkittävään lisääntymiseen. Vuorohoitopaikkojen määrän lisäämisellä parannetaan työntekijöiden työn- ja perheen yhteensovittamista. Oma äitini oli yksinhuoltaja siihen asti, kun olin seitsemänvuotias. Äitini kävi vuorotöissä, joten minäkin olin vuorohoitokodissa. Minulle asiassa ei ollut mitään ihmeellistä, vaan päiväkotiin mentiin silloin, kun äiti meni töihin. Lapset ovat yksilöllisiä ja joillekin tämä sopii, joillekin ei. Pienten lasten vanhempien oikeutta työaikajoustoihin ja työaikajärjestelyihin tulisi lisätä.

Lapsille tulee taata sekä subjektiivinen päivähoito-oikeus että oikeus varhaiskasvatukseen. Molemmissa on kyse lasten oikeuksista. Subjektiivisella päivähoito-oikeudella mahdollistetaan myös tilapäisen työn vastaanottaminen joustavasti. Käytännössä tarvittaessa töihin kutsuttavan on ollut mahdotonta ottaa vastaan työtä, koska kunnat ovat taanneet hoitopaikan kahden viikon ilmoitusajalla. Syrjäytymisen estää parhaiten yhdenvertaiset mahdollisuudet koulutukseen. Syrjäytymiskehitys voi alkaa jo päiväkoti-ikäisenä. Takaamalla jokaiselle lapselle oikeuden ammattilaisen ohjaamaan varhaiskasvatukseen sekä esiopetukseen estämme myöhempää syrjäytymistä.

Yksi varsin yleinen ongelma perheissä on, etteivät etuisuusjärjestelmät tunnista erilaisia työn muotoja, kuten vuoro- ja silpputyötä ja niihin liittyviä erikoistilanteita. Esimerkiksi vuorotyössä olevat isät kokevat isyysvapaatuet epäoikeudenmukaisiksi, koska ne on suunniteltu maksettavaksi päivätyössä olemisen mukaan. Myöskään lasten yhteishuoltajat eivät ole vanhempina tasa-arvoisia etuusjärjestelmissä. Lapsille ja nuorille tulee mahdollistaa samat oikeudet palveluiden saantiin, myös vuoroasumisessa.

Vuosilomat ovat monissa perheissä vuosittainen tuskan aihe. Suurin ongelma kesälomissa ovat lasten pitkät kesälomat. En henkilökohtaisesti usko siihen, että lasten koulujen loma-ajan siirto muuttaisi tilannetta mihinkään. Loma-aikojen siirto ainoastaan pidentäisi lasten jo muutenkin pitkää kevätlukukautta. Eka-tokaluokkalainen ei voi olla kesää yksin kotona, eivätkä vanhempien vuosilomat riitä kesäloman ajalle edes peräkkäin asetettuna. Hoidon järjestäminen loma-ajoille on hankalaa, koska vanhemmat ovat töissä, eivätkä mummot ja vaaritkaan ole aina vieressä auttamassa. Pienten koululaisten kesäloma-ajan toimintaa, kuten päiväleirejä ja ohjattuja kerhoja, pitäisi lisätä merkittävästi. Vaihtoehtoja olisi oltava tarjolla läpi kesän, nykyään toiminta painottua ajallisesti kesäkuun kahteen ensimmäiseen viikkoon.

Perhe- ja työelämän yhteensovittamisen ongelmiin meidän tulee yhdessä löytää ratkaisuja. Työaikoja ja järjestelmiä on mahdollisuus joustavoittaa perheiden tarpeiden mukaan. Ilman uusia innovatiivisia ratkaisuja syntyvyyden nousua tuskin tapahtuu.  

Hyvää Minna Canthin päivää!

 

www.tarureinikainen.fi

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat