Taru Reinikainen Työelämän ja koulutuksen asiantuntija

Yleissitovuus hyödyttää myös yrittäjiä

Yleissitovuusjärjestelmän tarkoituksena on järjestäytymättömien työnantajien työntekijöiden vähimmäistyöehtojen turvaaminen. Yleissitovuus velvoittaa järjestäytymätöntä työnantajaa noudattamaan työehtosopimuksen työehtoja, mukaan lukien minimipalkka säännökset. Yleissitovuus tuo vakautta työmarkkinoille. Ilman yleissitovuutta työehtoihin liittyvät riidat ja työtaistelut olisivat todennäköisesti huomattavasti yleisempiä järjestäytymättömissä yrityksissä. Lisäksi yleissitovuus takaa kilpailuneutraliteetin yritysten välillä ja estää epäterveen kilpailun työsuhteen ehdoilla. Pitkässä juoksussa yleissitovuusjärjestelmä siis hyödyntää koko kansantaloutta. 

Jotta työehtosopimus voidaan katsoa yleissitovaksi, tulee sen täyttää lain mukaiset edellytykset. Yleissitova työehtosopimuksen tulee olla soveltamisalaltaan valtakunnallinen ja sen pitää olla asianomaisella alalla ”edustavana pidettävä”. Kaikista asianomaisen alan työntekijöistä tulee noin 50 prosentin työskennellä sellaisten työnantajien palveluksessa, jotka ovat lain mukaan sidottuja kyseiseen työehtosopimukseen. Työehtosopimus vahvistetaan yleissitovaksi Sosiaali- ja Terveysministeriön alaisessa vahvistamislautakunnassa, joka tutkii yleissitovuuden edellytykset.  Kyseessä on puolueeton viranomaismenettely, eivätkä työmarkkinaosapuolet ole edustettuina vahvistamislautakunnassa. Yleissitovat työehtosopimukset ovat nähtävillä julkisessa tietorekisterissä

Työehtosopimusten kattavuus on Suomessa korkealla tasolla. Työ- ja Elinkeinoministeriön julkaiseman selvityksen mukaan vuonna 2014 yksityisen sektorin palkansaajista 84,3 prosenttia oli työehtosopimusten piirissä. Vain 16,1 prosenttia työehtosopimuksen piirissä olevista palkansaajista on järjestäytymättömissä yrityksissä töissä. Suurin osa palkansaajista siis olisi työehtosopimusten piirissä, vaikka yleissitovuudesta luovuttaisiin.

Aina välillä esitetään väitteitä yleissitovuusjärjestelmän laittomuudesta. Muun muassa Ammattiliitto Pro on heinäkuussa 2016 pyytänyt asiasta asiantuntijalausuntoa oikeustieteen tohtori ja työ- ja sosiaalioikeuden professori Jaana Paanetojalta. Paanetojan lausunnossa todetaan, että yleissitovuusjärjestelmän suhdetta perustuslakiin on arvioitu useampaan otteeseen, muun muassa asiaa on käsitelty vuonna 2001 työsopimuslakia säädettäessä sekä EU-jäsenyyden hakemisen yhteydessä. Paanetojan lausunnosta käy ilmi myös se, että yleissitovuusjärjestelmän ei ole katsottu olevan ristiriidassa Suomea sitovien kansainvälisten sopimusten tai Euroopan unionin jäsenyydestä aiheutuvien velvoitteiden kanssa. 

Asiaa on testattu useasti, esimerkiksi Suomen Yrittäjät teki vuonna 2006 Euroopan neuvostolle järjestökantelun järjestäytymisoikeuden loukkauksesta. Sosiaalisten oikeuksien komitea katsoi, ettei rikkomusta ole tapahtunut. Lisäksi ajatuspaja Libera on tehnyt kantelun yleissitovuudesta Euroopan Komissiolle ja eräs porvaripuolueen kansanedustaja Oikeuskanslerille. En usko, että kumpikaan uusista kanteluista tuottaa tulosta. Kyse on vain ja ainoastaan hyökkäyksestä palkansaajien etuja kohtaan. 

Kyse on siitä minkälaisen yhteiskunnan haluamme tulevaisuudessa? Yleissitovuusjärjestelmästä luopuminen merkitsisi ensivaiheessa olennaista heikennystä niiden asemaan, joiden työnantaja ei kuulu työnantajaliittoon. Työehtosopimuksen mukana poistuisi muun muassa minimipalkka, useimmat arkipyhävapaat, palkalliset sairaslomat (vähintäänkin heikkenisivät), palkalliset äitiys- ja isyyslomat, lomarahat, pekkaset ja palkallinen lastenhoito. Käytännössä kahdet työmarkkinat ilmaantuisivat nopeasti, toiset työehtosopimuksen piirissä oleville ja toiset muille. 

Järjestäytymättömille yrityksille syntyisi kilpailuetu palkkojen halpuuttamisesta. En usko, että kovinkaan kauan kestäisi, kun järjestäytyneille työnantajille tulisi houkutus pyrkiä samaan. Rauhattomuus työmarkkinoilla lisääntyisi, koska ammattiliitot yrittäisivät laittaa villejä yrityksiä kuriin jatkuvilla lakoilla. Tappelun hinta tavalliselle ihmiselle ja suomalaiselle yhteiskunnalle saattaisi olla iso.

Yleissitovuuden poistamista esittävät luottavat siihen, että rauhalliset suomalaiset nielevät kaiken, eivätkä ole halukkaita taistelemaan oikeuksiensa puolesta. Näytetään, että me olemme asiasta eri mieltä.

 

www.tarureinikainen.fi

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän hoikanpoika kuva
Ari Mikkola

Työnantaja joka maksaa huonointa palkkaa työntekijöille saa työntekijöitä jotka ovat huonointa laatua, noin niinkuin pitkässäjuoksussa. Halvalla ei pruukkaa saamaan priimaa.
Eli toisinpäin, kilpailu parhaista työntekijöistä tarkoittaisi että parhailla firmoilla olisi parhaat työntekijät parhailla palkoilla töissä joten kapitalistisessa utopiassa vapaa palkkataso olisi työntekijän etu. Nuori, terve kaunis, osaava työntekijä voittaisi mutta sitten meikäläiset eli vanha, kipeä ja ruma jonka osaaminen vähän vanhentunutta olisi silloin heikoilla. Tosin nykyjärjestelmässä meikä on jo vitosen palkkaluokissa, se uusi ja osaava kolmosessa..

Käyttäjän PerttiAkkanen kuva
Pertti Akkanen

Suomalainen työehtosopimusjärjestelmä varmasti hyödyttää suurta osaa työvoimasta. Toivottavasti asiasta osaavat iloita myös ne lukemattomat vähäosaiset, jotka järjestelmä on työntänyt työmarkkinoiden ulkopuolelle.

Käyttäjän fazerinsini kuva
Jouni Suonsivu

PA: "…jotka järjestelmä on työntänyt työmarkkinoiden ulkopuolelle."

Oletat työehtosopimusjärjestelmän syyksi - ja erehdyt. Halpuuttamisen maksaa aina joku, ja se joku ei ole halpuuttamisen keksinyt keskusliike vaan esimerkin tapauksessa alkutuottaja, ja halpuutetun työn suhteen ensisijaisesti palkansaaja. Palkat halpuuttamalla lopetetaan yhteiskunnan vakaus, saadaan aikaan epävarmuutta yritysten välille, aiheutetaan (tilanteesta riippuen) jopa massiivista työperäistä maastamuuttoa, yhteiskunta (eli sinä ja minä) maksamme toimeentulotukea jopa täyttä työaikaa tekeville työssäkäyville, jotka eivät tule palkallaan toimeen, jos työnantaja maksaisi alle sopimusjärjestelmässä hyväksytyn, vähennetään ostovoimaa ja kulutuskysyntää.

Oletan keski-ikään ehtineen kommentoijan sisäistäneen syyseuraussuhteet ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edes jossakin määrin. Alapa sisäistää.

Käyttäjän PerttiAkkanen kuva
Pertti Akkanen

No ainakaan kansantalouden syyseuraussuhteet eivät ole JS:n vahva puoli. Jos olisi, hän tietäisi, että minipalkka leikkaa aina sen osan työvoimasta työpaikkojen ulkopuolelle, jonka työ ei tuota säänneltyä palkkaansa.

Aikanaan meillä harjoitettiin hintasäännöstelyä laajasti. Asuntojen vuokrat oli säännöstelty, leivän hinta oli säännöstelty jne. Jos leipomon ei kannattanut enää myydä leipää säännösteltyyn hintaan, se jätti leivän pois valikoimistaan. Sitten se innovoi reseptiä ja hinnoitteli uuden tuoteen vapaasti. Tällaista ilmiötä seurasin 70-luvulla edityksellisen osuusliikkeen leipomossa Turussa.

Nykyään hintasäännöstelystä on jäljellä palkat taulukkopalkkojen alarajojen muodossa. Yleissitovuuden vaikutusta palkkoihin ja palkkaamiseen voi tutkia vaikka siivousalan avulla. Alallahan ei vielä parikymmentä vuotta sitten ollut yleissitovaa sopimusta. PAM:n sopimuksesta tuli yleissitova vasta, kun valtion kiinteistötoimi yhtiöitettiin.

Ovatko palkat alalla nousseet? Onko työpaikkoihin helppo löytää tekijöitä? Jne.

En ole asiaa varsinaisesti tutkinut, mutta epäilen keskipalkkojen ja alan imagon laskeneen. Ainakin julkisuudessa kovasti melutaan, miten vaikeaa siivousalalle on löytää hyviä työntekijöitä. Joitakin päiviä sitten televisiossa haastateltiin nuorta naisyrittäjää, joka maksoi ikäisilleen nuorille naistyöntekijöille taulukkopalkkaa korkeampaa palkaa, koska sanoi, että pitääkseen hyvät työntekijät, hänen maksamallaan palkalla on voitava elää.

Joskus toimin OAJ:n jäsenjärjestössä, jossa tes:n mukaiselle palkalle oli määrätty haarukka, ts. ala- ja yläraja. Ihmettelin monta kertaa ääneen, miksi palkoille piti asettaa myös yläraja, johon liiton asiantuntijat selittivät, että jos ylärajasta luovutaan, kaikki palkat jämähtävät alarajalle. En tiedä vieläkään, kuinka tosi perustelu oli, mutta toisaalta liiton neuvottelijoilla oli varmasti tilastotietoa palkkojen käyttäytymisestä.

Ammatillisten opettajien palkkasopimuskäytäntö herättää tietysti kysymyksen, mikä yleensä on taulukkopalkan merkitys: nostaako vai laskeeko se alan keskipalkkoja verrattuna tilanteeseen, jossa alakohtaisia minimipalkkoja ei ole sovittu. Vastaus ei ole itsestäänselvä. Ei vaikka vähän ymmärtäisikin syyseuraussuhteita.

Ja joka tapauksessa, vaikka minimipalkoilla saataisiinkin palkkatasoa hivutettua ylöspäin, saavutuksesta maksavat ne, joiden ammattitaito ja kyky ei yllä taulukkopalkan edellyttämään tehokkuuteen.

Käyttäjän AnnemarjeSalonen kuva
Annemarje Salonen

Juuri tuosta kaksien työmarkkinoiden synnystä on kyse, kuten Taru kirjoittaa. Ei ole epäilystäkään, kummat olisivat muutoksen jälkeen ne kasvavat markkinat.

Käyttäjän fazerinsini kuva
Jouni Suonsivu

Kaksista työmarkkinoista Suomessa on erinomaisena esimerkkinä eri nimikkeiden alla teetettävä ilmaistyö, joka tosiasiassa kilpailee markkinoilla, vaikka laki ei tätä mahdollista. Keinoja kiertää lakia on ja lisäksi meillä on tässä asiassa maan tapa, sellaiseksi viimeaikoina muodostunut. Aiheesta Saku Timonen (Uuninpankkopoika) on kirjoittanut vuosia ja valaissut asiaa miltei loputtomin esimerkein: mm. Vantaa teettää ilmaistyönä kaupungin pesulan työt. Työt tulevat tehdyiksi, mutta palkkaa ei makseta eikä työsuhteita (työn)johtoa lukuun ottamatta ole, rutiinitehtävät kun hoituvat kuntouttavaan työtoimintaan määrätyillä. Kuntouttava työtoiminta on lain mukaan sosiaalipalvelua ja koska kyse on toimivista tuplatyömarkkinoista, ei niin yllättäen tätä sektoria on kasvatettu voimaperäisesti. EIT:n lausunto asiasta olisi paikallaan.

Aiheesta lisää: https://blogit.apu.fi/uuninpankkopoikasakutimonen

Toimituksen poiminnat