Taru Reinikainen Työelämän ja koulutuksen asiantuntija

Ammatin vaihtamisen kynnystä on laskettava

Työelämän muutokset edellyttävät entistä useammalle alan vaihtoa tai ainakin uusiin työtehtäviin kouluttautumista. Taloudellisen tiedotustoimiston TAT arvion mukaan jokainen nuori joutuu tulevaisuudessa kohtamaan viisi alanvaihtoa ja keskimäärin 17 ammattia. Koulutuksen on todettu ehkäisevän muun muassa työttömyyttä, pienituloisuutta ja syrjäytymistä. Miten varmistamme työntekijöiden sopeutumiskyvyn työelämän muutoksissa?

Samaan aikaan aikuisväestön koulutustason nousu on pysähtymässä. Nykyisin lähes 600 000 aikuisella on puutteelliset luku-, numero- ja digitaidot. Tilastokeskuksen mukaan aikuisten osallistuminen koulutukseen on vähentynyt vuosituhannen alusta noin kuudella prosentilla. Oman ammattitaidon päivittäminen ja aiemmin hankitun osaamisen tunnustaminen on tehtävä entistä helpommaksi.

Koulutus kasaantuu ja jo ennestään hyvin koulutetut ovat yliedustettuina henkilöstökoulutuksessa sekä omaehtoisessa koulutuksessa.  Sama näkyy myös aikuiskoulutustuen saajissa. Vuonna 2016 aikuiskoulutustukea maksettiin vähän yli 20 000 henkilölle. Tuki kohdistuu useimmiten korkeasti koulutetuille, naisille ja julkisen sektorin työntekijöille. Koulutustarve on kuitenkin paljon laajempi.

Työnantajien vastuuta ammattitaidon ylläpitämisestä tulee kasvattaa. Jokaisella on oltava oikeus ammattitaidon päivittämiseen työsuhteen aikana. Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto on todennut, että työnantajan päättämään koulutukseen osallistumisessa, halu oppia ei takaa opiskelemaan pääsyä. Työntekijöiden subjektiivista osallistumisoikeutta työnantajan kustantamaan koulutukseen on parannettava.

Elinkeinoelämän keskusliitto EK on esittänyt osaamiskassan perustamista. Osaamiskassan ajatuksena on järjestää vapaaehtoinen ja vapaamuotoinen vakuutus, joka rahoitetaan osaamiskassan jäsenmaksulla. Kyseessä ei olisi henkilökohtainen tili ja osaamisturva muistuttaisi ansiosidonnaista työttömyysturvaa. Kassasta rahoitettaisiin omaehtoisen ammatillisen osaamisen kehittämistä. Malli olisi toki täydentävänä hyvä, mutta jälleen vastuu osaamisen kehittämisestä siirtyisi henkilölle itselleen ja todennäköisesti osaamiskassan jäseniksi hakeutuisivat vain he, joille koulutus jo nyt kasaantuu.

Työstä irtaantuminen ja työn ohessa kouluttautuminen on mahdollistettava entistä paremmin. Koulutustarjonnan saavutettavuus on varmistettava ja opintokokonaisuuksien tulee vastata työelämän tarpeita. Korkeakoulujen aikuiskoulutusjärjestelmien on mahdollistettava etäopiskelemien ja tutkintoon johtava opiskelu työn ohella. Erityisesti yliopistoissa monimuoto-opintoja ei juurikaan ole tarjolla.

Työttömällä työnhakijalla on oikeus käyttää työttömyysturvaa enintään kuusi kuukautta kestävään päätoimiseen opiskeluun ilman TE-toimiston harkintaa. Työttömän opiskelun mahdollistaminen työttömyysturvalla on ollut erinomainen uudistus. Valitettavasti työttömyysturvalla opiskeltaessa koulutus toteutuu liian myöhään eikä kohdistu koulutusta eniten tarvitseviin ihmisiin. Nykyisin koulutusrahaston myöntämää aikuiskoulutustukea voi saada vain kerran työuran aikana. Aikuiskoulutustuen saamisen ehdot eivät myöskään mahdollista epävakaissa työsuhteissa olevien kouluttautumista.  Työttömyysturvaa ja muita aikuiskoulutuksen tukimuotoja tulee kehittää työttömyyttä ennalta ehkäisevän koulutuksen rahoittamiseen, huomioiden erityisesti ikääntyvät, joilla heikommat mahdollisuudet kehittää osaamistaan. Kehittäminen on aloitettava selvittämällä, miten työttömyysturvaa ja muita aikuiskoulutuksen tukimuotoja voidaan tehokkaammin käyttää työttömyyttä ennalta ehkäisevän koulutuksen rahoittamiseen.

Mahdollisuus kouluttautua kuuluu kaikille.

 

www.tarureinikainen.fi

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Hyvä, olen samaa mieltä. Muttä lisäksi ammattitaidon päivittämiseen ja itsensä kehittämiseen pitäisi olla vielä oikeus myös työelämän ulkopuolella eli työttömänä, siitä ei pitäisi rangaista tulottumuudella kuten nykyjärjestelmä tekee. Ei ole "reilua" että työttömänä opiskelu on lähes kiellettyä, ellei sitten lasketa "opiskeluksi" työkkärin CV -pajakusseja ja työkorttien suorittamista. Niistä tuskin kuitenkaan on hyötyä jos ammattitaito ja osaaminen ovat jääneet jälkeen pitkittyneen tuöttömyyden vuoksi. Nopeasti kynnys tuöllistyä voi nykyaikana kasvaa suureksi kun kilpailussa raskaimmin varustautuneimmat jyrää heikoimmat.

Käyttäjän TaruReinikainen kuva
Taru Reinikainen

Olen samaa mieltä, että oikeutta opiskella työttömyysturvalla tulisi laajentaa. Työnhakijoille tulee tarjota työvoimapalveluita, joilla on todellista vaikuttavuutta työllistymiseen. Työvoimaviranomaisten työn painopiste tulee siirtää työttömien valvonnasta työn etsimiseen. Aktiivimallilla ei ole pystytty edistämään työllistymistä, ainoastaan leikkaamaan etuuksia.

Risto Salonen

Sysäisin vastuuta myös sille pienelle ihmiselle, peruskoulusta lähtien. Miksi peruskoulusta voi valmistua nuoria, jotka osaavat tai eivät edes osaa auttavasti lukea tai laskea. Ei voi vika olla pelkästään opettajissa. Miksi peruskoulussa ei jätetä luokalle, miksi koulussa voi häiriköidä muita mielin määrin (karrikoiden).
Toinen vastuunotto on itsetoiminen opiskelu. Suomessa on ilmainen kirjastolaitos, netti on täynnä tietoa ja avoin yliopisto ollut pitkään mahdollisuus. Tiedän, että moni työnantaja antaa mahdollisuuden ammatin kehittämiseen, järkevä jopa kannustaa ja kaikkein järkevin on kehittänyt jakuvan opiskelun mallin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset